Hiljaa, nyt se nukkuu...!

Blogini on viettänyt pitkään hiljaiseloa. Elämä on kulkenut sellaisi latuja, että miniatyyriharrastus on jäänyt välillä sivuun.

Nyt tuli kuitenkin riittävä syy kaivaa askartelutarvikkeita esiin. Mahtava, taitava työtoverini ja ystäväni, pitkäaikainen vauvojen ja äitien puolesta puhuja jäi tänään eläkkeelle.Muovailin hänelle läksiäislahjaksi oman vauvan, jolla on mittaa 60mm.

Vauvan sängyn tein puuvillalangasta rautalankakehikkon kupiksi punoen. Lopuksi taivutin neljä lankaa alas sängyn jaloiksi ja tein korin reunaan palmikon. Kapalon vauva on saanut vanhasta nenäliinasta. Pehmusteeksi vauva sai sekä patjan että höyheniä.

 

"Levon hetki nyt lyö, jo joutuvi yö

pien armaani mun

nuku lauleluhun!

Siipi enkelin on, suojas voittamaton

senpä turvissa saa, nähdä untesi maat!"

  

Hiljaa...nyt se nukkuu...!

Keltaisen taloni vuoden mittainen historia

Vuosi sitten jouluaattona olin saanut keltaisen taloni koottua ja siihen sytytettiin valot. Jolupaketeista kuoriutuivat  kylpyhuoneeseen kalusteet ja keittiöön allas ja hella. Sivustavedettävän olin jo tehnyt, mutta muuten talo ammotti tyhjyyttään. Koskaan ennen en ollut nukketaloa omistanut tai miniatyyrejä harrastanut.

 Kuluneen vuoden aikana olen saanut harrastuksen kautta monta mahtavaa kokemusta ja vuosipäivän kunniaksi nappasin kuvan koko talosta sellaisena keskeneräisenä kuin se juuri nyt on.

 

Vertailun vuoksi kopion tähän kuvan blogini alkulehdiltä eli 11.2 päivätystä päivityksestä. (Joulun jälkeen oli nukkekotiin tosin ehtinyt jo ilmestyä pöytä, sohva ja sänkykin.) Tyytyväisenä totean, että jotain on vuoden mittaan tapahtunut. :)

Kiitos teille kaikille blogini lukijat mukana elämisestä ja uskomattoman kannustavista kommenteistanne!

Onnellista uutta vuotta 2013 ja rentouttavia hetkiä miniatyyrien parissa!

Tiiliä ikkunanpieliin

Julkisivuremontti etenee...

Taloa kootessani ihmettelin ikkunavuorilautoja. Luulin että niissä oli tehtaalla tullut värivirhe, kun valkoisella oli joitain kellertäviä kohtia. Kävin katsomassa talon kuvia netistä ja vasta sitten tajusin, että nähtävästi ne esittävät tiiliä...

 Liimasin osat paikalleen, mutta kummalliset ne ovat mielestäni aina olleet.

Mieheni mainitsi minulle joitain päiviä aiemmin, että autokatoksessamme on säkillinen hienon hienoa hiekkapuhallushiekkaa. Sekoitin sitä valkoiseen akryylimaaliin ja sivelin ikkunanpieliin pensselillä. Sitten tasoittelin vielä sormenpäillä ja rajasin neliskulmaisiksi bilteman sytyketikun reunalla. Sen jälkeen näytti tältä:

Kun maali oli kuivunut, levitin ja tuputin tiilikohtiin ohennettua akryylimaalia. Käytin rakastamiani sävyjä okraa, umbraa ja vähän siennaakin sekoitellen niitä valkoiseen.

Ikkunan pesijää tarvittaisiin ja ikkunan yläpuolella oleva koristepuu tarvitsee myös jonkinlaista käsittelyä...!

Talven odotusta minipuutarhassa

Minipuutarhassa on rauhoituttu odottamaan talven tuloa...

Syksyn sade on kauniisti ruostuttanut paviljonkia.

Rauhallista pyhäinpäivän aikaa teille kaikille!

Kattilateline keittiöön

Sisustusliikkeissä olen katsellut keittiössä riippuvia hökötyksiä, jonkinlaisia naulakoita...Nukkekotiin niiden tyyli on tuntunut sopivalta.

Englanniksi naulakkoa kutsutaan nimellä pot rack, mutta pitkään sain miettiä mikähän voisi olla suomenkielinen vastine...Kattilateline tuntui minusta luonnollisemmalta, kuin kokkinaulakko, jota erään sisustusliikkeen sivuilla netissä käytettiin...

Päätin  jatkaa juottamisen harjoittelua...

Lidlistä ostamani teline ei pelittänyt ollenkaan, säätöruuveja oli hankala kiristää. Pitää katsella, mistä löytyisi paremmin palveleva laite.

Kun sain osat yhdistettyä, lisäsin vähän rautalankaa ja maalasin telineen spraymaalilla. Sen jälkeen ruostutin osia hiukan akryylimaalilla tuputtaen...

Kun myös varovasti maalilla sävytetyt ketjut oli asennettu paikoilleen, näytti tältä...

Ja sitten piti tietenkin kokeilla, palveleeko teline siinä tarkoituksessa, johon sitä suunnittelin...

Pääsihän teline lopulta paikalleen keittiöön! Kauhoja ja kapustoita pitää kyllä jostain saada lisää, emäntä ei muuten tiedä millä keittää!

Hellalle tulipalovaarallisesti asetetun pannumyssyn ostin facebookin nukkekotikirppikseltä. Se on kyllä jotain aivan uskomatonta ristipistotyötä!

Katto remontissa

Niinhän siinä käy nukkekodissa kuin tosielämässäkin...Kun jostain remontoidaan, alkaa viereinenkin paikka kaivata kipeästi korjausta. Julkisivurappauksen jälkeen katto oli ihan pakko ottaa käsittelyyn.

Olen nähnyt monessa blogissa kiviainespintoja tehdyn munakennosta. Viimeksi Susanna oli tehnyt siitä upean katon. Tuijotin kuitenkin kotona munakennoja hyvin epäillen. Ei kestäisi hermot minulla odottaa, koska materiaalia on tarpeeksi! Piti miettiä vaihtoehtoja...miten voisi tehdä helpommin ja saada kuitenkin elävän pinnan...???

Ostin Tiimarista paketin, jossa oli kaksi tai kolme isoa arkkia käsin tehtyä mulperipaperia. Liimasin sen pahville nurin päin, koska siitä tuli siten mielestäni sopivan epätasainen pinta. Sitten vain sekoittelin valkoista ja mustaa maalia ja maalasin pinnan vaihtelevaksi yhdensuuntaisin vedoin.

En välittänyt siitä, että toinen reuna tuli musta, toinen harmaa. Leikkeltyäni palat sekoitin kaikki keskenään.

Valmiin katon tekeminen Erikeeperin avulla on melko nopeaa ja mukavaa touhua. Yhdestä isosta arkista tulee koko talon katto, tai ainakin melkein ja materiaalia on nopea tehdä lisää, jos niikseen tulee. Reilu 500 palaa kattoon tarvitaan...

Tasoittelen väriä sitten lopuksi yksittäisistä kohdista, jos jokin kohta sitä kaipaa!Todennäköisesti talo saa myös kulmatiilet tällä tekniikalla toteutettuna.

Ranskalainen parveke rakentuu...

Keskellä julkisivua olevan puuttuvan ikkunan edusta alkoi kaipaamaan ranskalaista parveketta...

Katselin viikonloppuna valmiina ostettavia muovisia kaiteita, mutta muovi tuntui jotenkin niin väärältä materiaalilta kuin olla voi.Mieheni luki selvästi ajatuksiani ja maanantaina töistä tultuani minua odotti juotosasema.Voi että ilahduin!!!

Ranskalaisen parvekkeen piirtäminen alkoi tietenkin saman tien. Seuraavana päivänä piti rynnätä askartelukauppaan hopeoitua kuparilankaa ostamaan.

Juottaminen ei ollut aluksi ihan helppoa. Alla olevassa kuvassa näkyvät ensimmäiset aikaansaannokseni eli "könttiliitokset". Myöhemmin opin onneksi nuokin liitokset silittelemään tasaisemmiksi.

 Vähän piti jo mallata kaidetta julkisivuun paikalleen...

Parvekkeen alle pitää tietenkin rakentaa vielä lattia ja kaide maalata mustalla.

Keltaista taloa rapataan

Tältä siis keltainen talo on tähän päivään asti näyttänyt. Talo on DHE:n Mimosa cottage ja se on ollut valmiiksi ulkopuolelta maalattu jo minulle tullessaan. Väritys ei ole hassumpi, mutta tehdasmaalattu pinta on kovin pliisu.

Julkisivuremontti on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Mietin eri vaihtoehtoja rappauksen toteutukselle, mutta viimein päädyin niihin materiaaleihin, joita kotona juuri nyt sattui olemaan - eli Erikeeperiä pintaan ja korppujauhokuorrutus päälle! Rohkaisua tälle ratkaisulle sain Kurjenpolven Virpin blogista.

Tajusin vasta mitä olin tekemässä, kun valmistauduin heittämään liimapinnalle ensimmäisen kourallisen. Olin juuri lopettanut viikkosiivouksen... Ja talo ON olohuoneessa! Lapsista se oli tietenkin vain hauskaa!

Korppujauhokuorrutuksen kuivuttua sivelin pintaan  maalia ja lopputulos alkoi näyttää tältä.

Ovi on rikkoontunut pienen vieraan sitä rämpyttäessä ja vaatii muutenkin tuunaamista. Se on nimittäin väriltään punainen! 

Katto pitää myös ottaa remontin alle.

 Joku varmasti ihmettelee myös keskimmäisen yläikkunan puuttumista. Se jäi asennusvaiheessa pois, koska katkasin vahingossa ikkunaan tulevan asetaatin. Kun aioin ikkunan myöhemmin asentaa, en enää löytänytkään sitä mistään. Sitten se jäi...Nyt kun julkisivua katson, eikö tuohon sopisi hienosti parvekekin...?

Nyt on rakentaja jo ihan uupunut! Taitaa olla nukkekodin väkikin! 

Hyvää yötä!

"Hoi lehmikarja, hoi pikku lauma..."

Tänään saapui facebookin nukkekotikirppikseltä huutamani karja kotiin.Olin jotenkin vaan kuvitellut, että eläimet ovat sellaista 1:12 kokoa ja miettinyt, mihin ne oikeastaa sijoitan, kun navettaa minulla ei ole... Mutta kas, nehän olivatkin ihan ihanaa lastenhuoneen leikkikokoa!  Kuka lie nämä aarteet väsännyt joskus kauan sitten...!

Lapset innostuivat tietenkin heti leikkimään!

Yhtäkkiä huomasin, että laumasta puuttui joitain eläimiä. Kysyin nukkekodilla juuri leikkineeltä nelivuotiaaltamme. Hän tiesi heti. Yksi kadonnut eläin löytyi alakerran ja toinen keskikerroksen oven takaa. Ja selityskin oli valmiina: "Ne vartioi, ettei tänne tuu roistoja...!" 

Aika iso tehtävä näin pienelle koiralle, mutta parhaani yritän!

Kirjakaapin uusi vanha elämä

Tuunausvillitys ei ota laantuakseen. Jotenkin vain tuntui, että tämäkin käytettynä ostamani kirjakaappi oli liian kliininen hiirien kotiin...Elämää nähnyt pinta sopii huomattavasti paremmin kaappitalon tyyliin.

Ennen

Jälkeen

Hiomapaperi ensin ja sitten akryyliväriä pintaan -  myös sormia ja vessapaperia apuna käyttäen...!

Aika hyvin näyttäisivät värit sopivan omankin nukkekotini tunnelmaan ja  sävyihin. Kuva lastenhuoneesta.