Jos joku kysyisi minulta, mistä työstä kannattaa aloittaa, ellei ole koskaan ennen muovannut paistettavaa Fimoa, en todennäköisesti suosittelisi kokeilemaan vastaavaa. En ole koskaan harrastanut muotoilua ja koulussa sain muovailumassasta aikaiseksi lähinnä kastematoja ja etanoita. Fimosta tehdyt vauvat netissä olivan kuitenkin niin ihania että...
Ryhdyin tuumaan työvälineinäni virkkuukoukku ja käytöstä poistettu hammaslääkärin työkalu. Jälkimmäisen olen saanut nukkemuotoilua opiskelleelta ystävältäni ja se oli kyllä tähän työhön oikein passeli väline.
Kuten kuvasta näkyy, vauvaa ei ensin ollut alkuunkaan syntymässä. Pikemminkin massasta muovautui jokin hyväntahtoisen ilkikurisen näköinen hahmo. Tonttuko lie? Vai jokin muu metsän väkeen kuuluva? Ihan kiusallaan varmaan tuli nauramaan minulle...;)
Jatkoin muotoilua seuraavana päivänä. Kasvot alkoivat pikku hiljaa muistuttaa enemmän vauvaa, mutta sitten tapahtui jotain peruuttamatonta. Olin vahingossa pitänyt päätä toisessa kädessäni liian pitkään ja lämmin massa oli muovautunut niin että pää oli todella pitkulaisen mallinen taakse päin. Vahinko oli korjaamaton, koska kasvoista päin en voinut painaa ja muotoilla päätä siten. Päätin säästää sen mitä säästettävissä oli, leikkasin takaraivosta palan ja päästä jäi omituisen mallinen. Koska kasvot kuitenkin pääosin säilyivät, paistoin pään, tein ruumiin kangastötteröstä ja kapaloin vauvan.
Tässä hän on!