Talven odotusta minipuutarhassa

Minipuutarhassa on rauhoituttu odottamaan talven tuloa...

Syksyn sade on kauniisti ruostuttanut paviljonkia.

Rauhallista pyhäinpäivän aikaa teille kaikille!

Suihkukaivon vierelle jos istahtaisin...

Pikkuhiljaa multa, kivenmurikat ja lasten lapiot saavat väistyä puutarhan tieltä...

Puutarhan koko on noin 75 cm x 75 cm.

Oikeassa nurkassa on aidan yli nähtävästi hyppinyt joku, varmaan se pieni poika, joka vielä äsken kävi ihmettelemässä paviljonkia, mutta lähti sitten pettyneenä, kun penkkejä on puutarhassa vielä ihan liian vähän...Myös portti puutarhaan ihan selvästi vielä puuttuu....

Mielenkiintoista on nähdä, miten puutarha alkaa ajan kanssa muuttumaan! Tunnistatko muuten alhaalla vasemmalla olevan kasvin?

Paviljonki

Tänä iltana olisi ollut aiheellista jo viimein tarttua "oikeisiin" pihatöihin. Koska olin kuitenkin toipilas, jaksoin paremmin vääntää rautalankaa kuin tarttua lapioon. 

Nurkkakivetyksen isoimpaan tyhjään koloon ilmestyi paviljonki...

Koko muu osa tätä minipuutarhaa onkin sitten kaikki vielä maansiirtovaiheessa...

Tuo purkissa töröttävä paju tekisi mieli tähän minipuutarhaan istuttaa. Kestäisiköhän se kesän kuumaa, jos sille tekisi oman syvemmän ja multaisen kuopan...?

Minipuutarhassa...

Viime kesänä teimme talon ympärille laatoitusta. Koska terassin viereen olisi tullut tylsä alue pelkkää laattaa, pyysin miestäni jättämään laatoitukseen muutamia eri kokoisia aukkoja, johon voisi ehkä istuttaa jotain pientä. Paikka on todella kuuma, joten siinä menestyvät lähinnä vain jonkinlaiset maksaruohot ja mehikasvit.

Miniatyyriharrastuksen puraisemana aloin tietenkin nähdä tämänkin paikan uusin silmin. Tässä kolmesta aukosta pienimmässä on ollut tähän asti yhtä kasvia ja kiviä. Nyt lisäsin kahta muuta. Hyttyset inisivät, käki kukkui, lapset nauroiva trampoliinilla, kesä tuoksui ja minä väänsin polvillani rautalanka-aitaa.

 Tätä kesämuistoa en heti unohda!

Kun aika kuluu, rautalanka tietenkin ruostuu...