Kattilateline keittiöön

Sisustusliikkeissä olen katsellut keittiössä riippuvia hökötyksiä, jonkinlaisia naulakoita...Nukkekotiin niiden tyyli on tuntunut sopivalta.

Englanniksi naulakkoa kutsutaan nimellä pot rack, mutta pitkään sain miettiä mikähän voisi olla suomenkielinen vastine...Kattilateline tuntui minusta luonnollisemmalta, kuin kokkinaulakko, jota erään sisustusliikkeen sivuilla netissä käytettiin...

Päätin  jatkaa juottamisen harjoittelua...

Lidlistä ostamani teline ei pelittänyt ollenkaan, säätöruuveja oli hankala kiristää. Pitää katsella, mistä löytyisi paremmin palveleva laite.

Kun sain osat yhdistettyä, lisäsin vähän rautalankaa ja maalasin telineen spraymaalilla. Sen jälkeen ruostutin osia hiukan akryylimaalilla tuputtaen...

Kun myös varovasti maalilla sävytetyt ketjut oli asennettu paikoilleen, näytti tältä...

Ja sitten piti tietenkin kokeilla, palveleeko teline siinä tarkoituksessa, johon sitä suunnittelin...

Pääsihän teline lopulta paikalleen keittiöön! Kauhoja ja kapustoita pitää kyllä jostain saada lisää, emäntä ei muuten tiedä millä keittää!

Hellalle tulipalovaarallisesti asetetun pannumyssyn ostin facebookin nukkekotikirppikseltä. Se on kyllä jotain aivan uskomatonta ristipistotyötä!

Pirttikalusto ja pieniä nahkanäperryksiä

Viime viikonloppuna sain mineillä hyvässä seurassa. Sain tehtyä vihdoin pirttikaluston keittiöön. Pöydästä pidän, mutta penkit eivät pöydän molemmin puolin sitten kuitenkaan mahdu. Siksi niille piti keksiä uutta käyttöä.

Lotte opasti kenkien ja laukkujen teossa. Saappaat Loten kaavalla näyttävät minun tekeminäni melko ronttosilta! Taitavat jäädä urani viimeisiksi... Kunnioitus ja ihailu Loten taitavuutta kohtaan nousi kyllä melkoisesti, kun näitä kokeilin. 

Laukku olikin jo helpompi tehdä. Sen malli on oman mielikuvitukseni tuotetta.

Kylläpä tuunaus on mukavaa...

Ostin astiakaapin facebookin nukkekotikirppikseltä puuvalmiina. Laatu ei ollut kummoinen mutta ajattelin että kaappi vinoine ovineen sopii hyvin tyttären hiirien taloon ja sen rentoon maalaistunnelmaan.

 9-vuotias tyttäreni kaapin suurimmaksi osaksi maalasikin, vaikka yhteistyötäkin tehtiin...Miten olisinkaan malttanut pitää siitä näppini täysin erossa...:)! Kaapin sisustimme skräppipaperilla.

Niin mukavaa yhdessä tekeminen oli, että tuunausta voisi harrastaa näin hyvässä seurassa enemmänkin!

Kaappia en kuvannut hiirien talossa, sinne pitää ensin saada lisää valoa!

Hylly kauniille astioille...

Keittiössä kaivataan aina säilytystilaa, eikö?

Seinähyllyn tein Marian uuden kirjan ohjeilla hiukkasen soveltaen. Maria suositteli ohjeessaan haapaa, mutta mistäs minä sitä otan...? Bilteman sytykkeitä minulla onneksi oli (niitä on tullut ostettua loppuelämän tarpeiksi!) ja niistä tämän tein. Sivuja varten liimasin ensin kaksi sytykettä rinnakkain.

Yllättävän kauan tätä väkrätessä meni...laatikot aukeavat oikeasti ja ovat todellakin minikokoa!

Kuvaa tarkemmin tarkastellessasi saatat löytää merkkejä siitä, että nukkekoti on todellakin myös lasten leikkikalu...

Oikeaa elämää nukkekodissa

Kyllä! 
Nukkekodillani saavat lapset leikkiä...Ainakin toistaiseksi...

Välillä näyttää kyllä suorastaan siltä, että jotain dramaattista on tapahtunut nukkekodissa, vaikka nelivuotiaalla tyttärelläni on oikeasti vain jäänyt leikit kesken...
Tänään näytti tältä:

(Mitä lie tapahtunut tuollekin mamsellille, joka makasi keittiössä pitkin pituuttaan astioiden ympäröimänä...?)

Mutta kyllä nukkekodissa osataan siivotakin! Huomautin sotkusta ja samainen pikkuneiti haki heti ison pensselin ja alkoi sutia lattiaa. Hetken päästä huomasin, että oli siivottu perusteellisesti.

Kyllä, meillä kotonakin nostetaan keittiön tuolit ylös siivouspäivinä  :)

"Mukavassa, mukavassa hiirien tuvassa..."

Koska alunperin omasta nukkekodistani piti tulla tyttärien valtakuntaa... ja sitten lopulta niiden Sylvanian perheet ei oikein sovikaan sinne niin...
Katselin ja ihmettelin varmaan kaksi viikkoa netistä, mikä olisi sopiva koti hiiri- ja muille Pikkaraisperheille. En tykkää yhtään pikkutytöille tarkoitetuista kermakakkutaloista, enkä usko että aikuisten mallit kestää.

Sitten kaappi tuli vastaan huonekalukaupassa. Tapetoinnit on kesken ja väliseiniäkin saattaa ilmaantua, mutta pikkuisen piti jo mallata lainakalustein, millainen talosta voisi tulla...

Yleensä hiiriä ajetaan kaapeista kaikenlaisten loukkujen ja muiden viritysten kanssa. Meillä niille pedataan pehmeä peti ja kysellään, kuinka viihtyvät :)

Jostain pitää aloittaa...

Keltainen talo tuli Englannista kahdessa päivässä. Tapetoin sen skräppipapereilla ja liimasin kasaan. Sitten piti saada taloon myös kalusteita...

Yllä ja alla kuvia lastenhuoneesta. Liisi istuu puusohvalla, jonka väsäsin ensimmäisenä puutyönäni. Sohva on tehty koivusta ja siinä on käytetty jalkoina valmiina saatavia sorvauksia. Värin sohva sai aika monen mutkan kautta. Maalasin sen ensin harmaan siniseksi. Tuli liian sininen. Vedin päälle harmaata vahaa, mutta se ei imeytynyt vaan jäi rumaksi kerrokseksi maalin päälle ja tuli liian tumma. Lisäsin päälle valkoista vahaa - tulos vielä karmeampi. Hinkasin tärpätillä. Sitten lisäsin valkoista ja ruskeaa ja vaikka mitä maalia hiekkapaperin kanssa vuorotellen. Yhtäkkkiä sohva oli sitten valmis :)!

Lastenhuone odottaa lautalattiaa ja listoituksia. Kerrossänky on omaa tuotantoa, materiaalina koivu, Bilteman sytykkeet ja valmiit sorvaukset jalkoina. Kerrossängystä puuttuu vielä vuodevaatteet ja edestä verho.

Pariskunta istuskelee ja ihmettelee tyhjää olohuonetta. Lattialla oleva matto on oikeasti huutonetistä ja päiväpeite, joka saa toistaiseksi kelvata matoksi, kun ei ole vielä makuuhuoneessa sänkyäkään. Sohvan olen tehnyt Boultonin Nukkekotikirjan ohjeella, väri ei ole paras mahdollinen...Uunista puuttuu vielä luukut. Se on tehty isosta Battery -tölkistä, askartelumassasta ja paperinarusta.

Nuket tulivat talokaupan mukana ilmaiseksi. Voi olla että joutuvat muuttamaan vielä pois, kunhan saan vuokralle sellaista väkeä, joka ei istu sisällä ulkovaatteissa...

'

Keittiön  hellassa palaa tuli. Tuolit olen itse värkännyt koivusta, pöytä on ostettu ja olen sen vahannut.