Tiiliä ikkunanpieliin

Julkisivuremontti etenee...

Taloa kootessani ihmettelin ikkunavuorilautoja. Luulin että niissä oli tehtaalla tullut värivirhe, kun valkoisella oli joitain kellertäviä kohtia. Kävin katsomassa talon kuvia netistä ja vasta sitten tajusin, että nähtävästi ne esittävät tiiliä...

 Liimasin osat paikalleen, mutta kummalliset ne ovat mielestäni aina olleet.

Mieheni mainitsi minulle joitain päiviä aiemmin, että autokatoksessamme on säkillinen hienon hienoa hiekkapuhallushiekkaa. Sekoitin sitä valkoiseen akryylimaaliin ja sivelin ikkunanpieliin pensselillä. Sitten tasoittelin vielä sormenpäillä ja rajasin neliskulmaisiksi bilteman sytyketikun reunalla. Sen jälkeen näytti tältä:

Kun maali oli kuivunut, levitin ja tuputin tiilikohtiin ohennettua akryylimaalia. Käytin rakastamiani sävyjä okraa, umbraa ja vähän siennaakin sekoitellen niitä valkoiseen.

Ikkunan pesijää tarvittaisiin ja ikkunan yläpuolella oleva koristepuu tarvitsee myös jonkinlaista käsittelyä...!

Kattilateline keittiöön

Sisustusliikkeissä olen katsellut keittiössä riippuvia hökötyksiä, jonkinlaisia naulakoita...Nukkekotiin niiden tyyli on tuntunut sopivalta.

Englanniksi naulakkoa kutsutaan nimellä pot rack, mutta pitkään sain miettiä mikähän voisi olla suomenkielinen vastine...Kattilateline tuntui minusta luonnollisemmalta, kuin kokkinaulakko, jota erään sisustusliikkeen sivuilla netissä käytettiin...

Päätin  jatkaa juottamisen harjoittelua...

Lidlistä ostamani teline ei pelittänyt ollenkaan, säätöruuveja oli hankala kiristää. Pitää katsella, mistä löytyisi paremmin palveleva laite.

Kun sain osat yhdistettyä, lisäsin vähän rautalankaa ja maalasin telineen spraymaalilla. Sen jälkeen ruostutin osia hiukan akryylimaalilla tuputtaen...

Kun myös varovasti maalilla sävytetyt ketjut oli asennettu paikoilleen, näytti tältä...

Ja sitten piti tietenkin kokeilla, palveleeko teline siinä tarkoituksessa, johon sitä suunnittelin...

Pääsihän teline lopulta paikalleen keittiöön! Kauhoja ja kapustoita pitää kyllä jostain saada lisää, emäntä ei muuten tiedä millä keittää!

Hellalle tulipalovaarallisesti asetetun pannumyssyn ostin facebookin nukkekotikirppikseltä. Se on kyllä jotain aivan uskomatonta ristipistotyötä!

Katto remontissa

Niinhän siinä käy nukkekodissa kuin tosielämässäkin...Kun jostain remontoidaan, alkaa viereinenkin paikka kaivata kipeästi korjausta. Julkisivurappauksen jälkeen katto oli ihan pakko ottaa käsittelyyn.

Olen nähnyt monessa blogissa kiviainespintoja tehdyn munakennosta. Viimeksi Susanna oli tehnyt siitä upean katon. Tuijotin kuitenkin kotona munakennoja hyvin epäillen. Ei kestäisi hermot minulla odottaa, koska materiaalia on tarpeeksi! Piti miettiä vaihtoehtoja...miten voisi tehdä helpommin ja saada kuitenkin elävän pinnan...???

Ostin Tiimarista paketin, jossa oli kaksi tai kolme isoa arkkia käsin tehtyä mulperipaperia. Liimasin sen pahville nurin päin, koska siitä tuli siten mielestäni sopivan epätasainen pinta. Sitten vain sekoittelin valkoista ja mustaa maalia ja maalasin pinnan vaihtelevaksi yhdensuuntaisin vedoin.

En välittänyt siitä, että toinen reuna tuli musta, toinen harmaa. Leikkeltyäni palat sekoitin kaikki keskenään.

Valmiin katon tekeminen Erikeeperin avulla on melko nopeaa ja mukavaa touhua. Yhdestä isosta arkista tulee koko talon katto, tai ainakin melkein ja materiaalia on nopea tehdä lisää, jos niikseen tulee. Reilu 500 palaa kattoon tarvitaan...

Tasoittelen väriä sitten lopuksi yksittäisistä kohdista, jos jokin kohta sitä kaipaa!Todennäköisesti talo saa myös kulmatiilet tällä tekniikalla toteutettuna.

Ranskalainen parveke rakentuu...

Keskellä julkisivua olevan puuttuvan ikkunan edusta alkoi kaipaamaan ranskalaista parveketta...

Katselin viikonloppuna valmiina ostettavia muovisia kaiteita, mutta muovi tuntui jotenkin niin väärältä materiaalilta kuin olla voi.Mieheni luki selvästi ajatuksiani ja maanantaina töistä tultuani minua odotti juotosasema.Voi että ilahduin!!!

Ranskalaisen parvekkeen piirtäminen alkoi tietenkin saman tien. Seuraavana päivänä piti rynnätä askartelukauppaan hopeoitua kuparilankaa ostamaan.

Juottaminen ei ollut aluksi ihan helppoa. Alla olevassa kuvassa näkyvät ensimmäiset aikaansaannokseni eli "könttiliitokset". Myöhemmin opin onneksi nuokin liitokset silittelemään tasaisemmiksi.

 Vähän piti jo mallata kaidetta julkisivuun paikalleen...

Parvekkeen alle pitää tietenkin rakentaa vielä lattia ja kaide maalata mustalla.

Keltaista taloa rapataan

Tältä siis keltainen talo on tähän päivään asti näyttänyt. Talo on DHE:n Mimosa cottage ja se on ollut valmiiksi ulkopuolelta maalattu jo minulle tullessaan. Väritys ei ole hassumpi, mutta tehdasmaalattu pinta on kovin pliisu.

Julkisivuremontti on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Mietin eri vaihtoehtoja rappauksen toteutukselle, mutta viimein päädyin niihin materiaaleihin, joita kotona juuri nyt sattui olemaan - eli Erikeeperiä pintaan ja korppujauhokuorrutus päälle! Rohkaisua tälle ratkaisulle sain Kurjenpolven Virpin blogista.

Tajusin vasta mitä olin tekemässä, kun valmistauduin heittämään liimapinnalle ensimmäisen kourallisen. Olin juuri lopettanut viikkosiivouksen... Ja talo ON olohuoneessa! Lapsista se oli tietenkin vain hauskaa!

Korppujauhokuorrutuksen kuivuttua sivelin pintaan  maalia ja lopputulos alkoi näyttää tältä.

Ovi on rikkoontunut pienen vieraan sitä rämpyttäessä ja vaatii muutenkin tuunaamista. Se on nimittäin väriltään punainen! 

Katto pitää myös ottaa remontin alle.

 Joku varmasti ihmettelee myös keskimmäisen yläikkunan puuttumista. Se jäi asennusvaiheessa pois, koska katkasin vahingossa ikkunaan tulevan asetaatin. Kun aioin ikkunan myöhemmin asentaa, en enää löytänytkään sitä mistään. Sitten se jäi...Nyt kun julkisivua katson, eikö tuohon sopisi hienosti parvekekin...?

Nyt on rakentaja jo ihan uupunut! Taitaa olla nukkekodin väkikin! 

Hyvää yötä!

Kirjakaapin uusi vanha elämä

Tuunausvillitys ei ota laantuakseen. Jotenkin vain tuntui, että tämäkin käytettynä ostamani kirjakaappi oli liian kliininen hiirien kotiin...Elämää nähnyt pinta sopii huomattavasti paremmin kaappitalon tyyliin.

Ennen

Jälkeen

Hiomapaperi ensin ja sitten akryyliväriä pintaan -  myös sormia ja vessapaperia apuna käyttäen...!

Aika hyvin näyttäisivät värit sopivan omankin nukkekotini tunnelmaan ja  sävyihin. Kuva lastenhuoneesta.

Pirttikalusto ja pieniä nahkanäperryksiä

Viime viikonloppuna sain mineillä hyvässä seurassa. Sain tehtyä vihdoin pirttikaluston keittiöön. Pöydästä pidän, mutta penkit eivät pöydän molemmin puolin sitten kuitenkaan mahdu. Siksi niille piti keksiä uutta käyttöä.

Lotte opasti kenkien ja laukkujen teossa. Saappaat Loten kaavalla näyttävät minun tekeminäni melko ronttosilta! Taitavat jäädä urani viimeisiksi... Kunnioitus ja ihailu Loten taitavuutta kohtaan nousi kyllä melkoisesti, kun näitä kokeilin. 

Laukku olikin jo helpompi tehdä. Sen malli on oman mielikuvitukseni tuotetta.

Vauvanukkeja nukkekodin lapsille

Nukkekotini lapsilla ei ole ollut ollenkaan leluja. Nyt on onneksi edes vauvanukkeja joita hoitaa.

Siiri hoitaa mieluiten rauhassa nukkuvaa vauvelia, jolla on sininen tutti. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan nuku yhtä tyynesti. Keskimmäisellä alkaa olla jo vähän nälkä! Kohta on kiire saada maitoa!Mitäs Siiri sitten tehdään...?!

Vauvat muotoilin fimosta, vartalo on pelkkä pötkylä. Vauvanukkejen todella pieni koko teki kasvojen muotoilusta jo aika haastavaa. Kapaloksi silppusin vanhan nenäliinan.

Tuoliprojekti etenee...

Nojatuolien piirtely sytytti innostuksen ja ryhdyin tuumasta toimeen!

Materiaalina käytin 4 mm vahvaa koivua. Ennen sahausta liimasin kaksi lautaa päällekäin.

Ennen liimausvaihetta teippasin tuolin maalarinteipillä kokoon ja sovittelin sitä nukkekotiin. Mieheni kommenttien mukaan tuoli näytti lähinnä "ahtisaarimallilta", ennen kuin lyhensin sivukappaleiden välille tulevia paloja...

Valokuvista huomaa helposti, mitkä kohdat tarvitsevat vielä hiomista :)!

 Etujalat eivät ole kovin hienot...Mietin, uskaltaisinko katkaista ne pois ja korvata sorvatuilla kappaleilla.Fiinimmät tuoleista kyllä tulisi, mutta myös herkemmin rikkoutuvat. Näilläkin pitää kuitenkin saada lasten leikkiä...

Kustavilaistyyliset nojatuolit suunnittelussa...

Olen miettinyt pääni puhki, miten toteuttaisin olohuoneeseen tuolit kustavilaisen sohvan seuraksi. Olen moneen kertaan aikonut tilata tuolit, mutta sitten kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sitten menetän tekemisen ilon.

Piirustusten tekeminen pelkkien netistä nähtyjen 1:1 kuvien perusteella on tuntunut haastavalta.Tänään selasin Kotte Toysin sivuja ja tulostin sieltä kustavilaisen tuolin oman suunnitteluni tueksi. Monta askelta on vielä, ennen kuin tuolit ovat valmiit...eikä ole ollenkaan edes varma onnistunko. Tästä se kuitenkin lähtee! 

Ainakin pikaisesti kyhätyn palvimallin mukaan tällaisen tyylinen voisi olla jopa mahdollista toteuttaa...;) Selkänojan luultavasti verhoilen, sivut jätän avoimiksi. Etujalkoihin pitää tietenkin saada jotenkin tehtyä asiaan kuuluvia "kruusauksia".

Hylly kauniille astioille...

Keittiössä kaivataan aina säilytystilaa, eikö?

Seinähyllyn tein Marian uuden kirjan ohjeilla hiukkasen soveltaen. Maria suositteli ohjeessaan haapaa, mutta mistäs minä sitä otan...? Bilteman sytykkeitä minulla onneksi oli (niitä on tullut ostettua loppuelämän tarpeiksi!) ja niistä tämän tein. Sivuja varten liimasin ensin kaksi sytykettä rinnakkain.

Yllättävän kauan tätä väkrätessä meni...laatikot aukeavat oikeasti ja ovat todellakin minikokoa!

Kuvaa tarkemmin tarkastellessasi saatat löytää merkkejä siitä, että nukkekoti on todellakin myös lasten leikkikalu...

Paviljonki

Tänä iltana olisi ollut aiheellista jo viimein tarttua "oikeisiin" pihatöihin. Koska olin kuitenkin toipilas, jaksoin paremmin vääntää rautalankaa kuin tarttua lapioon. 

Nurkkakivetyksen isoimpaan tyhjään koloon ilmestyi paviljonki...

Koko muu osa tätä minipuutarhaa onkin sitten kaikki vielä maansiirtovaiheessa...

Tuo purkissa töröttävä paju tekisi mieli tähän minipuutarhaan istuttaa. Kestäisiköhän se kesän kuumaa, jos sille tekisi oman syvemmän ja multaisen kuopan...?

Minipuutarhassa...

Viime kesänä teimme talon ympärille laatoitusta. Koska terassin viereen olisi tullut tylsä alue pelkkää laattaa, pyysin miestäni jättämään laatoitukseen muutamia eri kokoisia aukkoja, johon voisi ehkä istuttaa jotain pientä. Paikka on todella kuuma, joten siinä menestyvät lähinnä vain jonkinlaiset maksaruohot ja mehikasvit.

Miniatyyriharrastuksen puraisemana aloin tietenkin nähdä tämänkin paikan uusin silmin. Tässä kolmesta aukosta pienimmässä on ollut tähän asti yhtä kasvia ja kiviä. Nyt lisäsin kahta muuta. Hyttyset inisivät, käki kukkui, lapset nauroiva trampoliinilla, kesä tuoksui ja minä väänsin polvillani rautalanka-aitaa.

 Tätä kesämuistoa en heti unohda!

Kun aika kuluu, rautalanka tietenkin ruostuu...

Kultakauden taidetta ja kuvan käsittelyä

Joskus olen lukenut toisten blogeista, että nukkekotiin on kiva hankkia kaikkea sellaista, mitä ei todellisessa elämässä voi saada. Tähän suuntaan näyttää omakin harrastukseni kulkevan! Olen aina pitänyt Pekka Halosen maalauksista ja siksi niitä pitää ehdottomasti saada nukkekodin seinälle.

Halosen "Tuonen lehto" -maalauksen pienensin ja printtasin netistä, mutta säilytin alkuperäisen taulun mittasuhteet. Aika kookkaalta näyttää nukkekotiin sijoitettuna :)! 

Kultaehykset tein Bilteman sytykkeistä ja ääriviivatarrasta. 

Olen vihdoin löytänyt kuvankäsittelyohjelman käyttööni! Ohjelmalla on kiva leikkiä, kuten yllä olevan kuvan kanssa tein. Mutta uskomattoman paljon sillä voi korjata myös kuvan tarkkuutta. Tässä alla olevista kuvista ylempää olen tarkentanut kuvankäsittelyohjelmalla. Ero alempaan on mielestäni aika merkittävä. Kun kuvaan nukkekotia monesti liian pimeässä, tahtoo kaikista kuvista tulla ylikeltaisia. Myös tätä saa kuvankäsittelyohjelmalla kätevästi korjattua. 

Minulla on käytössäni järjestelmäkamera, mutta automaattitarkennus ei toimi ja muutekin ymmärrän kameran käytöstä aika vähän...Tajuan kuvien heikkoudet yleensä vasta koneella niitä katsoessani.Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla kameroilla ja objektiiveillä te muut blogien pitäjät kuvaatte. Muokkaatteko kuvia kuvankäsittelyohjelmilla vai heitättekö ne blogeihin sellaisenaan? 

Vauva on syntynyt!

Jos joku kysyisi minulta, mistä työstä kannattaa aloittaa, ellei ole koskaan ennen muovannut paistettavaa Fimoa, en todennäköisesti suosittelisi kokeilemaan vastaavaa.  En ole koskaan harrastanut muotoilua ja koulussa sain muovailumassasta aikaiseksi lähinnä kastematoja ja etanoita. Fimosta tehdyt vauvat netissä olivan kuitenkin niin ihania että...

Ryhdyin tuumaan työvälineinäni virkkuukoukku ja käytöstä poistettu hammaslääkärin työkalu. Jälkimmäisen olen saanut nukkemuotoilua opiskelleelta ystävältäni ja se oli kyllä tähän työhön oikein passeli väline.

Kuten kuvasta näkyy, vauvaa ei ensin ollut alkuunkaan syntymässä. Pikemminkin massasta muovautui jokin hyväntahtoisen ilkikurisen näköinen hahmo. Tonttuko lie? Vai jokin muu metsän väkeen kuuluva? Ihan kiusallaan varmaan tuli nauramaan minulle...;)

Jatkoin muotoilua seuraavana päivänä. Kasvot alkoivat pikku hiljaa muistuttaa enemmän vauvaa, mutta sitten tapahtui jotain peruuttamatonta. Olin vahingossa pitänyt päätä toisessa kädessäni liian pitkään ja lämmin massa oli muovautunut niin että pää oli todella pitkulaisen mallinen taakse päin. Vahinko oli korjaamaton, koska kasvoista päin en voinut painaa ja muotoilla päätä siten. Päätin säästää sen mitä säästettävissä oli, leikkasin takaraivosta palan ja päästä jäi omituisen mallinen. Koska kasvot kuitenkin pääosin säilyivät, paistoin pään, tein ruumiin kangastötteröstä ja kapaloin vauvan. 

Tässä hän on!

Keijut saapuivat lastenhuoneeseen

Lastenhuoneen piti alun perin olla vinttikerroksessa. Käytännön syistä muutin sen yläkerrokseen: Kun nelivuotiaani ei ylettynyt kunnolla vintille, kerrossänky ja muut roinat olivat kuitenkin aina leikkien jälkeen levällään keskikerroksessa. Lastenhuone on vielä kovin keskeneräinen, mutta taulut se on saanut seinälleen:

Huomasin, että Sinellin mainoksessa oli pieniä kuvia samasta Graphic45 -skräppäyspaperisarjasta, mitä nukkekotini kaikki tapetit ovat. Leikkasin tietenkin talteen, koska erityisesti näissä keijukuvissa on jotain sellaista sadunomaista, josta pidän.

Valkoinen pupu muutti nukkekotiin vastikään pääsiäismunasta. :)

Kaupunkilaissisko

 Nyt lähti käsistä tämä lamppuhomma...Taas piti vääntää yksi...:)

Tällä ensimmäisen rautarouvan kaupunkilaissiskolla on hatun koristeena helmiä ja helmet vielä kaulassakin. Lampun jalka on valmis lasihelmi. Unohdan aina kuvista mittakaavaesineen, mutta valaisimen koko korkeus on huikeat 5,5cm.Olen käyttänyt varjostimen punonnassa todella ohutta rautalankaa, jota saa esim. Sinooperista lankarullan mallisella rullalla.

Varjostimesta tulee seinälle aika hauskoja varjoja...!

Lamppu ja lipasto eivät ole oikeasti kaatumaisillaan. Kuvaaja voisi ehkä pikkuisen keskittyä enemmän...

Sen verran taistelin edellisen lampun varjostimen kiinnittämisen kanssa, että kokeilin uutta keinoa, joka osoittautui todella toimivaksi. Ja jotta jonkun toisen ei tarvitisisi samaa asiaa miettiä, selostan tekotavan tässä vapaasti hyödynnettäväksi:

Lisäsin varjostimen punonnan aloitusvaiheessa ylimääräisen aloituslangan toisen rinnalle. Kun yleensä tukilankoja laitetaan ristikkäin aina yksi, eikä kahta rinnakkain, laitoinkin yhteen kohtaan rinnakkain kaksi.

Siinä vaiheessa kun olin tehnyt varjostimen lakiosan ja käänsin lankoja alaspäin, jätin ylimääräiset tukilangat varjostimen sisäpuolelle, enkä punonut niiden ympärille. Kun varjostin oli valmis, minulla oli valmiiksi varjostimeen integroidusti kiinnitetetyt tukevat rautalangat, jotka pujotin jalan läpi. 

Helppoa kuin heinän teko! :)

Tässä huonossa valaistuksessa otetussa kuvassa idea ehkä näkyy.