Talven odotusta minipuutarhassa

Minipuutarhassa on rauhoituttu odottamaan talven tuloa...

Syksyn sade on kauniisti ruostuttanut paviljonkia.

Rauhallista pyhäinpäivän aikaa teille kaikille!

Kattilateline keittiöön

Sisustusliikkeissä olen katsellut keittiössä riippuvia hökötyksiä, jonkinlaisia naulakoita...Nukkekotiin niiden tyyli on tuntunut sopivalta.

Englanniksi naulakkoa kutsutaan nimellä pot rack, mutta pitkään sain miettiä mikähän voisi olla suomenkielinen vastine...Kattilateline tuntui minusta luonnollisemmalta, kuin kokkinaulakko, jota erään sisustusliikkeen sivuilla netissä käytettiin...

Päätin  jatkaa juottamisen harjoittelua...

Lidlistä ostamani teline ei pelittänyt ollenkaan, säätöruuveja oli hankala kiristää. Pitää katsella, mistä löytyisi paremmin palveleva laite.

Kun sain osat yhdistettyä, lisäsin vähän rautalankaa ja maalasin telineen spraymaalilla. Sen jälkeen ruostutin osia hiukan akryylimaalilla tuputtaen...

Kun myös varovasti maalilla sävytetyt ketjut oli asennettu paikoilleen, näytti tältä...

Ja sitten piti tietenkin kokeilla, palveleeko teline siinä tarkoituksessa, johon sitä suunnittelin...

Pääsihän teline lopulta paikalleen keittiöön! Kauhoja ja kapustoita pitää kyllä jostain saada lisää, emäntä ei muuten tiedä millä keittää!

Hellalle tulipalovaarallisesti asetetun pannumyssyn ostin facebookin nukkekotikirppikseltä. Se on kyllä jotain aivan uskomatonta ristipistotyötä!

Ranskalainen parveke rakentuu...

Keskellä julkisivua olevan puuttuvan ikkunan edusta alkoi kaipaamaan ranskalaista parveketta...

Katselin viikonloppuna valmiina ostettavia muovisia kaiteita, mutta muovi tuntui jotenkin niin väärältä materiaalilta kuin olla voi.Mieheni luki selvästi ajatuksiani ja maanantaina töistä tultuani minua odotti juotosasema.Voi että ilahduin!!!

Ranskalaisen parvekkeen piirtäminen alkoi tietenkin saman tien. Seuraavana päivänä piti rynnätä askartelukauppaan hopeoitua kuparilankaa ostamaan.

Juottaminen ei ollut aluksi ihan helppoa. Alla olevassa kuvassa näkyvät ensimmäiset aikaansaannokseni eli "könttiliitokset". Myöhemmin opin onneksi nuokin liitokset silittelemään tasaisemmiksi.

 Vähän piti jo mallata kaidetta julkisivuun paikalleen...

Parvekkeen alle pitää tietenkin rakentaa vielä lattia ja kaide maalata mustalla.

Suihkukaivon vierelle jos istahtaisin...

Pikkuhiljaa multa, kivenmurikat ja lasten lapiot saavat väistyä puutarhan tieltä...

Puutarhan koko on noin 75 cm x 75 cm.

Oikeassa nurkassa on aidan yli nähtävästi hyppinyt joku, varmaan se pieni poika, joka vielä äsken kävi ihmettelemässä paviljonkia, mutta lähti sitten pettyneenä, kun penkkejä on puutarhassa vielä ihan liian vähän...Myös portti puutarhaan ihan selvästi vielä puuttuu....

Mielenkiintoista on nähdä, miten puutarha alkaa ajan kanssa muuttumaan! Tunnistatko muuten alhaalla vasemmalla olevan kasvin?

Paviljonki

Tänä iltana olisi ollut aiheellista jo viimein tarttua "oikeisiin" pihatöihin. Koska olin kuitenkin toipilas, jaksoin paremmin vääntää rautalankaa kuin tarttua lapioon. 

Nurkkakivetyksen isoimpaan tyhjään koloon ilmestyi paviljonki...

Koko muu osa tätä minipuutarhaa onkin sitten kaikki vielä maansiirtovaiheessa...

Tuo purkissa töröttävä paju tekisi mieli tähän minipuutarhaan istuttaa. Kestäisiköhän se kesän kuumaa, jos sille tekisi oman syvemmän ja multaisen kuopan...?

Minipuutarhassa...

Viime kesänä teimme talon ympärille laatoitusta. Koska terassin viereen olisi tullut tylsä alue pelkkää laattaa, pyysin miestäni jättämään laatoitukseen muutamia eri kokoisia aukkoja, johon voisi ehkä istuttaa jotain pientä. Paikka on todella kuuma, joten siinä menestyvät lähinnä vain jonkinlaiset maksaruohot ja mehikasvit.

Miniatyyriharrastuksen puraisemana aloin tietenkin nähdä tämänkin paikan uusin silmin. Tässä kolmesta aukosta pienimmässä on ollut tähän asti yhtä kasvia ja kiviä. Nyt lisäsin kahta muuta. Hyttyset inisivät, käki kukkui, lapset nauroiva trampoliinilla, kesä tuoksui ja minä väänsin polvillani rautalanka-aitaa.

 Tätä kesämuistoa en heti unohda!

Kun aika kuluu, rautalanka tietenkin ruostuu...

Kaupunkilaissisko

 Nyt lähti käsistä tämä lamppuhomma...Taas piti vääntää yksi...:)

Tällä ensimmäisen rautarouvan kaupunkilaissiskolla on hatun koristeena helmiä ja helmet vielä kaulassakin. Lampun jalka on valmis lasihelmi. Unohdan aina kuvista mittakaavaesineen, mutta valaisimen koko korkeus on huikeat 5,5cm.Olen käyttänyt varjostimen punonnassa todella ohutta rautalankaa, jota saa esim. Sinooperista lankarullan mallisella rullalla.

Varjostimesta tulee seinälle aika hauskoja varjoja...!

Lamppu ja lipasto eivät ole oikeasti kaatumaisillaan. Kuvaaja voisi ehkä pikkuisen keskittyä enemmän...

Sen verran taistelin edellisen lampun varjostimen kiinnittämisen kanssa, että kokeilin uutta keinoa, joka osoittautui todella toimivaksi. Ja jotta jonkun toisen ei tarvitisisi samaa asiaa miettiä, selostan tekotavan tässä vapaasti hyödynnettäväksi:

Lisäsin varjostimen punonnan aloitusvaiheessa ylimääräisen aloituslangan toisen rinnalle. Kun yleensä tukilankoja laitetaan ristikkäin aina yksi, eikä kahta rinnakkain, laitoinkin yhteen kohtaan rinnakkain kaksi.

Siinä vaiheessa kun olin tehnyt varjostimen lakiosan ja käänsin lankoja alaspäin, jätin ylimääräiset tukilangat varjostimen sisäpuolelle, enkä punonut niiden ympärille. Kun varjostin oli valmis, minulla oli valmiiksi varjostimeen integroidusti kiinnitetetyt tukevat rautalangat, jotka pujotin jalan läpi. 

Helppoa kuin heinän teko! :)

Tässä huonossa valaistuksessa otetussa kuvassa idea ehkä näkyy.

Rautarouva

Olen kovin kyllästynyt siihen, että valmiina ostetut valaisimet ovat jo ostettaessa rikki tai hajoavat käsittelyssäni. Päätin, etten osta enää yhtään valaisinta, vaan omatekoiset saavat kelvata. Koska valoja kuitenkin tarvitaan lisää, piti ryhtyä tuumasta toimeen. 

           Päätin tehdä pöytälampun. Aloitin varjostimesta. Tein rautalangasta pienen korin.

Haastavinta oli varjostimen kiinnitys niin, ettei lopputulos näyttäisi ihan tökeröltä. Erilaisia kiinnityssysteemeja piti kokeilla useita, koska vaikeutta lisäsi se, että kiinnityssysteemi näkyi varjostimen läpi. Kattovalaisin olisi tietenkin ollut helpompi toteuttaa, mutta olen ennenkin yrittänyt juuri siitä, mistä on aita on hankalin ylittää. Ja sitten tuskaillut! ;)

Lopullinen lamppu muistuttaa minusta kovin rouvashenkilöa hattuineen. Kiharat vain tursuavat hatun alta...;)

Valaisimen jalkana on puinen helmi, jalustimena nappi ja puupyörä, "kaulakoruna" Sinellistä löytynyt valmis korunosa.

Tulisi jo kesä...!

Haluaisin tuntea tuoreen ruohon tuoksun muuallakin kuin rairuohoastiassa!

(Pihalla on lunta 60 senttiä...)

Tuolin väänsin rautalangasta, se on suunnilleen mittakaavassa 1:16.

Tuhannen ja yhden yön kylpyhuone

Blogini edellisen päivityksen lukenut todennäköisesti havaitsee, että kaikenlaiset kokeilut löytävät kuitenkin lopulta nukkekodistani paikan...

Nurkassa seisova patsas löytyi kirpparilta. Se on enkeliteroitin, jonka olen maalannut ja jolta olen poistanut siivet.

Kokeiluja

Ensinnäkin KIITOS teille kaikille, jotka olette sivuillani vierailleet. Ja varsinkin teille, jotka olette vaivautuneet jotain kommentoimaan. Ja tervetuloa kaikille, jotka jostain syystä olette kiinnostuneet sivujani jatkossakin seuraamaan. Yli 1000 käyntiä aloittelijan blogissa on tuntunut minusta paljolta! Jossain vaiheessa vielä muistan teitä vierailijoita jonkinlaisen arvonnan merkeissä. Mutta se aikanaan!

Viime aikoina en ole saanut oikein mitään tehtyä. Olen ihaillut toisten töitä netissä ja käynyt Tampereen messuilla. Vaikka muiden töiden katselu on mukavaa ja innostavaa, itse tekeminen ja luovuuden käyttäminen on kuitenkin minulle tässä harrastuksessa SE juttu. Lisään tähän päivitykseeni muutaman kuvan, jotka kertovat omalla tavallaan innostavista luovan kokeilun hetkistä. Aina en saa  aikaiseksi muuta kuin sotkua.

Ensimmäiseksi voisin esitellä työhuoneeni.Työasentoni ergonomiassa on toivomisen varaa ja toinen koiran vesikupeista on jo kaatunut. (Onneksi se, joka on tyhjä!)

Ennen kuvan ottamista olin väkertänyt sänkyä. Malli rakentui kokeilujen myötä ja hukkapaloja syntyi! Onneksi Bilteman sytykkeet ovat lähes ilmaisia!

Seuraavaksi voisin kysyä, mikähän tästäkin tulee? Materiaalina työssäni on rautalanka, kankaasta purettu silkkilanka ja helmet. 

Ja kolmanneksi esittelen kokeilun, jossa yhdistin rautalankaa ja narua. Ei tullut sellainen kuin suunnittelin. Otin valmiin työn käyttöön puukorina, koska kori ei oikein muuhunkaan käyttöön tuntunut soveltuvan.

Prinsessasänky

Rautalankasänky sattui valmistumaan eilen Ruotsin pikkuprinsessan syntymäpäivänä.Vaikka hän on pieni, tähän 6,5cm pitkään sänkyyn hän ei olisi sentään mahtunut.

Alun perin Ruotsin prinsessan syntymällä ei kyllä ollut mitään tekemistä tämän sängyn nimen kanssa, sillä prinsessasängyn nimen se olisi saanut muutenkin. Kaikilla pienillä tyttövauvoilla pitäisi olla oikeus olla ihania ja ihasteltuja prinsessoja ja elämän keskipisteitä omassa perheessään ja suvussaan. Todellisessa elämässä näin ei aina ole. Nukkekodissa onneksi on!

Kävin vääntämässä rautalangasta...

Olipa kivaa touhua! Yhden illan kurssin järjesti Jämsäläinen Riitta Palokangas. Rautalankaa piti ostaa vastaisenkin varalle, siitähän voisi tehdä vaikka mitä! Maton oikeassa reunassa olevat sydänhäkkyrät tulevat kylppäriin, alempi on vessapaperiteline.