Harmoni Ameriikan paketista

Täytyy tunnustaa, että minulla on ihan kummallinen pakkomielle. Haluaisin mielelläni nukkekotiin sellaista, joka myös ihan oikeasti toimii.

 Olen miettinyt, millaisen soittimen nukkekotiin haluan ja ihastellut toinen toistaan hienompia pianoja ja flyygeleitä. Olen jopa pohtinut, alkaisinko värkätä jonkinlaista soittimen ja soittorasian yhdistelmää itse, mutta arjessa ei ole ollut aikaa paneutua moiseen.Yhtenä päivänä selailin huvikseni ebay:n sivuja ja löysin sieltä hellyttävän harmonin, joka oli samalla soittorasia. Noin kymmenen euron huutokauppahintaan sain sen omakseni.

Odotettu paketti Ameriikan maalta saapui tänään!Melodia ei ollu se, mitä ilmoituksessa sanottiin. Harmonista minulle tulee ensisijaisesti mieleen alakoulun aamunavausvirret. Tämä harmoni pimputtaa kaikessa rauhassa rakkauslaulua, mikä on minusta  jollain lailla hellyttävän koomista! Pidän Ameriikan paketistani niin kovin!

Harmoni sijoittuu todennäköisesti nukkekodissani olohuoneeseen portaiden alle. Käytännön syistä kuvasin alla olevan pienen videonpätkän vinttihuoneessa. Avustajanani videolla toimii seitsemänvuotias poikani, joka paneutui tehtäväänsä suurella hartaudella.

Harmonin päällä istuvat enkelit on matkamuisto vastikään tekemältäni Latvian reissulta. Juuri muuta minitavaraa Kaunasista ja Vilnasta ei mukaan tarttunutkaan...Miniatyyriharrastus ja nukkekodit eivät näyttäneet olevan siellä kovin suosittuja.

Kultakauden taidetta ja kuvan käsittelyä

Joskus olen lukenut toisten blogeista, että nukkekotiin on kiva hankkia kaikkea sellaista, mitä ei todellisessa elämässä voi saada. Tähän suuntaan näyttää omakin harrastukseni kulkevan! Olen aina pitänyt Pekka Halosen maalauksista ja siksi niitä pitää ehdottomasti saada nukkekodin seinälle.

Halosen "Tuonen lehto" -maalauksen pienensin ja printtasin netistä, mutta säilytin alkuperäisen taulun mittasuhteet. Aika kookkaalta näyttää nukkekotiin sijoitettuna :)! 

Kultaehykset tein Bilteman sytykkeistä ja ääriviivatarrasta. 

Olen vihdoin löytänyt kuvankäsittelyohjelman käyttööni! Ohjelmalla on kiva leikkiä, kuten yllä olevan kuvan kanssa tein. Mutta uskomattoman paljon sillä voi korjata myös kuvan tarkkuutta. Tässä alla olevista kuvista ylempää olen tarkentanut kuvankäsittelyohjelmalla. Ero alempaan on mielestäni aika merkittävä. Kun kuvaan nukkekotia monesti liian pimeässä, tahtoo kaikista kuvista tulla ylikeltaisia. Myös tätä saa kuvankäsittelyohjelmalla kätevästi korjattua. 

Minulla on käytössäni järjestelmäkamera, mutta automaattitarkennus ei toimi ja muutekin ymmärrän kameran käytöstä aika vähän...Tajuan kuvien heikkoudet yleensä vasta koneella niitä katsoessani.Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisilla kameroilla ja objektiiveillä te muut blogien pitäjät kuvaatte. Muokkaatteko kuvia kuvankäsittelyohjelmilla vai heitättekö ne blogeihin sellaisenaan? 

Tapiseerausta ja koulutauluja

Viime aikoina olen tehnyt kaikenlaista pientä ja saanut aikaiseksi lähinnä kaikkea keskeneräiseksi jäänyttä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa vakuuttunut siitä, että talossani asuu perhe, joka rakastaa luontoa, taidetta ja musiikkia.Ne, jotka tuntevat minut live-elämässä, arvaavat varmaan, miksi näin.

Yläkerran kammarin tapetoin uudelleen, koska siitä ei tullutkaan lastenhuone. Huoneesta tulee jonkinlainen luonnonystävän harrastushuone. Aika näyttää millainen. Pekka Halosen onkijataulu odottaa kehystämistä.Lokkitaulu löytyy 1:1 koossa myös saunatupamme seinältä.

Myös makuuhuone on saanut seinälleen vanhoja koulutauluja. Puolukka -aiheinen on ollut joskus vuosia sitten seinällä myös omassa kodissani.

Ja erirotuiset kanat kotkottavat keittiön seinällä!

Vauva on syntynyt!

Jos joku kysyisi minulta, mistä työstä kannattaa aloittaa, ellei ole koskaan ennen muovannut paistettavaa Fimoa, en todennäköisesti suosittelisi kokeilemaan vastaavaa.  En ole koskaan harrastanut muotoilua ja koulussa sain muovailumassasta aikaiseksi lähinnä kastematoja ja etanoita. Fimosta tehdyt vauvat netissä olivan kuitenkin niin ihania että...

Ryhdyin tuumaan työvälineinäni virkkuukoukku ja käytöstä poistettu hammaslääkärin työkalu. Jälkimmäisen olen saanut nukkemuotoilua opiskelleelta ystävältäni ja se oli kyllä tähän työhön oikein passeli väline.

Kuten kuvasta näkyy, vauvaa ei ensin ollut alkuunkaan syntymässä. Pikemminkin massasta muovautui jokin hyväntahtoisen ilkikurisen näköinen hahmo. Tonttuko lie? Vai jokin muu metsän väkeen kuuluva? Ihan kiusallaan varmaan tuli nauramaan minulle...;)

Jatkoin muotoilua seuraavana päivänä. Kasvot alkoivat pikku hiljaa muistuttaa enemmän vauvaa, mutta sitten tapahtui jotain peruuttamatonta. Olin vahingossa pitänyt päätä toisessa kädessäni liian pitkään ja lämmin massa oli muovautunut niin että pää oli todella pitkulaisen mallinen taakse päin. Vahinko oli korjaamaton, koska kasvoista päin en voinut painaa ja muotoilla päätä siten. Päätin säästää sen mitä säästettävissä oli, leikkasin takaraivosta palan ja päästä jäi omituisen mallinen. Koska kasvot kuitenkin pääosin säilyivät, paistoin pään, tein ruumiin kangastötteröstä ja kapaloin vauvan. 

Tässä hän on!

Keijut saapuivat lastenhuoneeseen

Lastenhuoneen piti alun perin olla vinttikerroksessa. Käytännön syistä muutin sen yläkerrokseen: Kun nelivuotiaani ei ylettynyt kunnolla vintille, kerrossänky ja muut roinat olivat kuitenkin aina leikkien jälkeen levällään keskikerroksessa. Lastenhuone on vielä kovin keskeneräinen, mutta taulut se on saanut seinälleen:

Huomasin, että Sinellin mainoksessa oli pieniä kuvia samasta Graphic45 -skräppäyspaperisarjasta, mitä nukkekotini kaikki tapetit ovat. Leikkasin tietenkin talteen, koska erityisesti näissä keijukuvissa on jotain sellaista sadunomaista, josta pidän.

Valkoinen pupu muutti nukkekotiin vastikään pääsiäismunasta. :)

Kaupunkilaissisko

 Nyt lähti käsistä tämä lamppuhomma...Taas piti vääntää yksi...:)

Tällä ensimmäisen rautarouvan kaupunkilaissiskolla on hatun koristeena helmiä ja helmet vielä kaulassakin. Lampun jalka on valmis lasihelmi. Unohdan aina kuvista mittakaavaesineen, mutta valaisimen koko korkeus on huikeat 5,5cm.Olen käyttänyt varjostimen punonnassa todella ohutta rautalankaa, jota saa esim. Sinooperista lankarullan mallisella rullalla.

Varjostimesta tulee seinälle aika hauskoja varjoja...!

Lamppu ja lipasto eivät ole oikeasti kaatumaisillaan. Kuvaaja voisi ehkä pikkuisen keskittyä enemmän...

Sen verran taistelin edellisen lampun varjostimen kiinnittämisen kanssa, että kokeilin uutta keinoa, joka osoittautui todella toimivaksi. Ja jotta jonkun toisen ei tarvitisisi samaa asiaa miettiä, selostan tekotavan tässä vapaasti hyödynnettäväksi:

Lisäsin varjostimen punonnan aloitusvaiheessa ylimääräisen aloituslangan toisen rinnalle. Kun yleensä tukilankoja laitetaan ristikkäin aina yksi, eikä kahta rinnakkain, laitoinkin yhteen kohtaan rinnakkain kaksi.

Siinä vaiheessa kun olin tehnyt varjostimen lakiosan ja käänsin lankoja alaspäin, jätin ylimääräiset tukilangat varjostimen sisäpuolelle, enkä punonut niiden ympärille. Kun varjostin oli valmis, minulla oli valmiiksi varjostimeen integroidusti kiinnitetetyt tukevat rautalangat, jotka pujotin jalan läpi. 

Helppoa kuin heinän teko! :)

Tässä huonossa valaistuksessa otetussa kuvassa idea ehkä näkyy.

Rautarouva

Olen kovin kyllästynyt siihen, että valmiina ostetut valaisimet ovat jo ostettaessa rikki tai hajoavat käsittelyssäni. Päätin, etten osta enää yhtään valaisinta, vaan omatekoiset saavat kelvata. Koska valoja kuitenkin tarvitaan lisää, piti ryhtyä tuumasta toimeen. 

           Päätin tehdä pöytälampun. Aloitin varjostimesta. Tein rautalangasta pienen korin.

Haastavinta oli varjostimen kiinnitys niin, ettei lopputulos näyttäisi ihan tökeröltä. Erilaisia kiinnityssysteemeja piti kokeilla useita, koska vaikeutta lisäsi se, että kiinnityssysteemi näkyi varjostimen läpi. Kattovalaisin olisi tietenkin ollut helpompi toteuttaa, mutta olen ennenkin yrittänyt juuri siitä, mistä on aita on hankalin ylittää. Ja sitten tuskaillut! ;)

Lopullinen lamppu muistuttaa minusta kovin rouvashenkilöa hattuineen. Kiharat vain tursuavat hatun alta...;)

Valaisimen jalkana on puinen helmi, jalustimena nappi ja puupyörä, "kaulakoruna" Sinellistä löytynyt valmis korunosa.

Tulisi jo kesä...!

Haluaisin tuntea tuoreen ruohon tuoksun muuallakin kuin rairuohoastiassa!

(Pihalla on lunta 60 senttiä...)

Tuolin väänsin rautalangasta, se on suunnilleen mittakaavassa 1:16.

Lipasto paikallaan

Pitkä pimeä on takana, kevään kirkkaus valaisee makuuhuonetta...

(Jatkossa myös valkokuvaaminen on onneksi helpompaa...)

Pikkulipastoon löytyi aika lailla alkuperäisen lipaston tyyliset vetimet Doloreksesta. Vähän pienempiä vetimet olisivat voineet olla...mutta kelpaa näinkin!

 Lipaston päällä on Tarun keramiikkaruukku ja Huuto.netistä ostettu taulu. Sekä ruukun että sängynpeiton ostin maaliskuussa pidetyiltä Tampereen Taikasormet messuilta, mutta peiton tekijää en valitettavasti huomannut laittaa ylös. Tyynyt ja maton olen itse tehnyt. Matto on toteutettu liimaamalla valmista nauhaa pöytäliinan alushuovaksi tarkoitetun kangaspalan reunoille.

Jotain ihan käsittämätöntä...

Mekko ja villatakki Thealta saapuivat eilen. Laitan kuvan, vaikka kuva ei pysty kertomaan miten täydellisiä nämä pienen pienet vaatteet ovat!

Tumpelosormillani en tahdo saada edes nappeja kiinni, ja joku on pystynyt kutomaan joka silmukan ja kavennuksen, kauluksen, taskun ja napinläven! 

Many thanks to you Thea! These are perfect!!!!